perjantai 14. helmikuuta 2014

Mistä tunnet sä ystävän?

Ystävistä on kirjoitettu satoja (tuhansia?) runoja, mietelauseita, aforismejä ja mitänäitänyton. Allekirjoitan kaikki. Kyllähän ystävä on se, joka rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Ystävä on se, joka seisoo rinnallasi aina. Ystävä on se, joka pystyy näkemään mitä oikeasti ajattelet siitä huolimatta mitä sanot. Ystävä on sinulle rehellinen silloinkin, kun hän tietää ettei totuus ole se, mitä haluat kuulla. Ystävälle voit kertoa mitä tahansa. Ystävä ei petä luottamustasi. Ystävän kanssa juttu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi vaikka olisitte nähneet vuosia sitten viimeksi. Ystävyys kestää välimatkan. Ystävyys kestää riidat. Ystävyys ei katso ikää. Tosiystävät on harvassa.

Vaikka en itse ole kovinkaan kummoinen ystävä, olen silti saanut elämääni ihan uskomattomia naisia ja miehiä. Yksi on tuntenut minut kirjaimellisesti vaippaikäisestä asti. Hän on minua kolme vuotta vanhempi mutta leikit sujuivat, koska vaihtoehtoa ei ollut ;) Olin ainoa edes suurinpiirtein samanikäinen lapsi sielläpäin, joten ystävystyminen oli oikeastaan väistämätöntä. Ikäerostamme huolimatta olemme ihan yhtä epäkypsiä kummatkin. Täysin erilaisessa elämäntilanteessa, ihmisinäkin oikeastaan yö ja päivä mutta hän on minulle kuin sisko, jota minulla ei koskaan ole ollut. Tai on - hänessä. Tekisin mitä vain hänen vuokseen ja kannan kaiken epäkypsyyteni tarmokkuudella kaunaa kaikille, jotka ovat häntä kaltoinkohdelleet. Häneen on tiivistynyt kaikki universumin sarkasmi ja hän on yksi hauskimmista ihmisistä mitä tämä maa päällään kantaa.

Toisen kanssa ystävystyimme yhteisen rakkauden vuoksi. Ei mitään suurta draamaa vaan karvakorvia. Tapasimme toisemme, koska kumpikin omistimme koiran. Olemme pitkä ja pätkä, blondi ja brunette, paita ja peppu. Ystävyytemme on kestänyt muutot ja välimatkat. Puhelinhiljaisuutta kestää toisinaan viikkoja, joskus kuukausia. Kyllä se soitto sieltä tulee ja viestit kulkee. Eilen sain viestin hänen pojaltaan. Siinä ei lukenut mitään mutta olin siitä iloinen :) Nähdään harvoin ja silloinkin jaloissa pyörii liikaa lapsia, että ehdittäisiin puhua muuta kuin arkikuulumisia. Kun lapset on isoja, meillä on taas aikaa lenkkeillä kahden kesken.

Kolmannen kanssa opittiin tietämään toistemme olemassaolosta ja samantien kumpikin päätti olla tykkäämättä toisesta. Suurella tunteenpalolla mulkoiltiin ja nakeltiin niskoja toisillemme. Kunnes kerran päädyttiin juttusille. Ystävystyttiin puolivahingossa mutta nykyään ollaan ystäviä kaikella tarkoituksella. Tällä viikolla viimeksi hän oli ainoa, mikä seisoi minun ja romahduksen välissä. Hän oli tukenani hetkellä, jolloin hänellä olisi ollut muutakin mutta hän valitsi toisin. Hänen kanssaan ollaan tukkanuottasilla jatkuvasti ja kahvi meidät aina yhdistää. Ja yleensä ihan kunnon kahvipulla, eikä mikään kuiva Digestive :D Hänen kanssaan päätyy juttelemaan ihan muusta kuin mistä aikoi. Meitä yhdistää arpikudos. Muista N, että arveton on arvoton. Niin sanoo laulu- ja soitinyhtye Stam1na, joka on suuri suosikkisi ;) "Mää en kestä sitä rääkymistä" sanoi hän viimeksi pari päivää sitten, kun itse bändin uutta albumia hehkutin. Ystävyytemme kestää erilaiset musiikkimaut. Kestäähän se mitä vaan.

Neljäs oli työkaveri. Ystävystyttiin ja haluttiin olla työparina. Voi pojat ja tytöt, siinä oli elämäni hauskimmat ajat työn parissa! Asiakkaat sanoivat, että on niin mukava kun teidän nauru kaikuu käytävillä. Oltiin luultu, että se haittaa ja vähän häpeiltiin sitä jatkuvaa hirnumista. Joskus kirjaimellisesti makasin lattialla ja nauroin. Meistä on kuviakin töissä ja kaikissa niistä meitä naurattaa. Nähdään ihan liian harvoin vaikka asutaan aika lähekkäin mutta meitä yhdistää saamattomuus ;) Kummankaan ei tarvitse ottaa paineita siitä ettei olla nähty kun tiedetään, että toinen on ihan yhtä laiska liikauttamaan ahterinsa kyläilemään. Hänen perheellään on kunnia omistaa maailman v*ttuuntunein kissa. Grumpy cat on kesy mirri heidän kollinsa rinnalla. Me emme ehkä enään työskentele yhdessä mutta kloriitti ja eritteet toivat meidät yhteen :D

Näitä neljää naista yhdistää yksi asia. Olen sitonut heidät kaikki elämääni kirkollisin menoin! He kaikki ovat tyttärieni kummeja. Esikoistani odottaessani minulle oli täysin selvää, ketkä tulevat olemaan hänen kummejaan (onneksi suostuivat! :D). Kuopuksen myllätessä mahassa (noin viikolla viisi ;D) olin jo päättänyt ketkä haluan hänen kastemaljansa ääreen seisomaan.

Metallimies tietää :)
Yksi parhaimmista ystävistäni on minun oma mieheni. Se Metallimies. Kun vuosia sitten yhdistin kasvot ja nimen ei noussut kauhean mairittelevia juttuja mieleeni. Kun hieman häneen tutustuin ajattelin, että tuo ei kyllä tykkää minusta yhtään vaikka itselläni oli jo hieman eri ajatukset hänestä. Pari vuotta myöhemmin ajauduttiin juttusille. Sillä tiellä ollaan vieläkin. Jos jostakusta ihmisestä ensivaikutelma pettää, niin hänestä. Korvani ovat kuulleet, että jotkut valitettavasti ovat jääneet siihen ensivaikutelmaan kiinni. Sielläpä ovat, minä tiedän mikä hän on miehiään. Hänen kanssaan jaetaan arki ja riidat :D Onneksi myös rakkaus. Hän on peruskallioni. Rakastan sinua my man of metal <3

Bloggerissa ei ole tarpeeksi tilaa kertomaan kaikista ihanista ystävistäni ja kavereistani. Joidenkin kanssa välit ovat olleet tiiviimmät ja elämän myötä hieman harventuneet. Joidenkin kanssa ollaan vasta tutustumassa ja ystävystymässä. Tunnen olevani hyvin etuoikeutetussa asemassa, että minulla on aina joku, johon voin turvautua. Pyrin olemaan parempi ystävä joka päivä. Kiitos teille kaikille.


Ystävänpäivänherkkuna meillä oli omenapiirakkaa. Ohje on Pirkan Kahvikaisan omenapiirakka. Ohje löytyy täältä (KLIK!) suosittelen kokeilemaan :)


Hyvää ystävänpäivää!

2 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu <3 Ystävät on kyllä ihan parhaita enkä osaa kuvitella elämää ilman. Toivottavasti tämä meidänkin uudelleen alkanut kaveruus kasvaa pikkuhiljaa ystävyydeksi :) Hyvällä tiellä ainakin ollaan <3

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...