sunnuntai 26. tammikuuta 2014

SavaWay tilkuttaa

Toinen Savaway, johon osallistuin oli perjantain tilkkuhaaste. Tehtävänantona oli yksinkertaisesti ommella jotain, missä olisi vähintään viisi kappaletta. Kriteerit täyttyisivät melko yksinkertaisissakin ompelutöissä mutta halusin tilkuttaa heti kunnolla!

Sydäntäni särkee laittaa mitään roskiin. Ei siksi ettenkö voisi luopua (vaikkei sekään ihan aina ole helppoa) vaan lähinnä siksi, että minussa asuu pieni vihreä luonnonystävä. Karskisti voisi sanoa, että teen vihreitä valintoja silloin, kun se minulle parhaiten sopii. Suosin kestovaippoja (en ole ehdoton, kertispaketti on aina kuitenkin varalla), lajittelen roskat ("Mihin roskikseen tämä laitetaan?" on hyvin yleinen kysymys kavereiden suusta meidän roskiskaapilla :P), pyrin hyödyntämään jääkaappijämät ja pakastan herkästi, en koskaan roskaa luontoa, käytän ompelussa kierrätysmateriaaleja, ostan mielummin kirppikseltä kuin uutta ja koitan korvata kertakäyttötuotteet pestävillä kestokäyttöisillä. Meillä kuitenkin on auto enkä epäröi käyttää sitä. Siinä on kaksi pyttyä enemmän kuin välttämättä tarvittaisiin, ja se on isoin mahdollinen viisipaikkainen auto. Ollaan merkkiuskollista kansaa miehen kanssa eikä olla valmiita vaihtamaan tähtikeulaa ekompaan vaihtoehtoon.  

Pitkä pohjustus johtaa siihen, että ostamani kankaat haluan myöskin hyödyntää pienintäkin ommeltavaa tilkkua myöten. Aina silloin tällöin, kun aivokapasiteetti ei anna myöten kaavoittaa/leikata/ommella mitään isompaa, leikkelen tilkkujani tilkkupeittopaloiksi. Teen noin 12x12cm paloja ja minulla on sitä varten paperista tehty sabluuna. Minulla oli valmiina tilkkupeittoainesta mutta veivaukseen henkeen kuuluu, että mitään ei saa olla valmiiksi leikattuna, joten en voinut niitä hyödyntää. Löysin punasävyisiä kankaita, joista kolmea sorttia leikkasin paloiksi, yhtä käytin kanttaamiseen ja yhden käytin taustaksi. 




Kaksi tuntia on työskentelyaikaa mutta minulla se kyllä venyi kahteen ja puoleen tuntiin. En toiminut kaikkien tilkkutyötaiteiden sääntöjen mukaisesti eli en pahemmin käyttänyt aikaa palojen sommitteluun "oikeaoppisesti". Sen koitin varmistaa ettei kahta samanlaista ole vierekkäin muutoin kuin tuossa keskellä olevassa "ristissä". Keskimmäiseen palaseen applikoin sydämen. Silittelin saumoja melko ahkerasti, koska olin kuullut, että se kannattaa tehdä. Palat sain kohdistettua mielestäni hyvin, mutta se kanttaus.. voivoi.. Kulmat olisi kannattanut tehdä pyöreänä mutta en kiireissäni sitä tajunnut. Alapuolelta en millään saanut kanttia siististi ja saumuriommel sieltä paikka paikoin irvistää. 

Summa summarum: tätä peittoa tehdessä (ennen sitä ärräpäitä lennättänyttä kanttausta) ajattelin: näinkö onnelliseksi ihminen tulee tilkkutöistä? Todella tykkäsin! Ei varmasti jää viimeiseksi :) Tämä peitto jää meille lämmittämään meidän perheen kaikista pienintä - Isosiskon BabyBornia. Vauvalla ei vielä ole nimeä ja olen luvannut järjestää ristiäiset. Ajankohdaksi ajattelin ensi viikonloppua. Ristäiskakku leivotaan ja tämän peiton annan ristiäislahjaksi :)

2 kommenttia:

  1. Kivasti kirjoituksestasi huomaan, että aika samanhenkinen ompelunystävä siellä on. Minä myös kierrätän, enkä juurikaan valmisvaatetta shoppaile. Kirppikset ovat lempiostospaikkojani ja mieluusti teen kaiken itse. Auto tosin on pieni ja kuluttaa vähän, mutta mulla onkin aikuiset lapset, joten yksin tai kaksin ajellaan miehen kanssa. Kivan nukenpeiton olet tehnyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siitä tulee hyvä mieli, kun keksii uusiokäyttökohteen vaikka juuri vanhalle paidalle :) Nykyään laitetaan ihan liian herkästi itselle tarpeeton roskiin. Rikkinäisenkin voi monesti korjata tai muokata erilaiseksi.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...