sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Rullaverhotunika

Ruskean Helmitaulun mukana Kusti polki meille myös Verson Puodin Rullaverhoa. Minulla oli ihan selkeä visio siitä, mitä rullaverhosta syntyisi. Onneksi kangasta oli leikattu todella avokätisesti (ehkä siksi, koska Helmitaulua oli melkoisen naftisti) ja pystyin suunnitelmaa muuttamaan.. Moni on valitellut ompelujumia ja itsekin siitä eilen tänne (KLIK) valittelin. Resoreita silppuan miten sattuu, ompelujälki on mitä on ja suunnitelmia joutuu muuttamaan omien hölmöjen mokien vuoksi. Ajatus ei ole kunnolla mukana. Näin viikonloppuisin on kuitenkin ommeltava, jos meinaa ommella ollenkaan ja niinpä olen ompsussa istunut, huudattanut koneita ja - myönnetään - kironnut kuin merimies.

Rullaverhosta piti tuleman hame. Kellohelmahame Isosiskolle. Kaavan piirtelin hänen mittojensa mukaan itse ja ideana oli tehdä hame neljästä samanlaisesta palasesta. Noooooh, langansuuntaisesti asetteleminen vinoraidoitetussa kankaassa osoittautui liian haastavaksi tehtäväksi ja niinpä toisessa leikatussa kappaleessa vinksotti raidat ihan eri kulmassa kuin ensimmäisessä. ARGH. Silloin päätin, etten hameprojektia jatka enään vaan keksin jotain muuta. Kaunis kangas oli liian kallisarvoinen hukattavaksi typerien virheiden takia. Hetken pyörittelin kahta leikattua palasta käsissäni, kunnes tajusin - pim! - nehän olivat hihat. Kovin kummoisesta kellohelmasta ei siis voida puhua.. ;)  Viiletin hakemaan Isosiskon kaapista tunikaa vertailtavaksi ja kävi niin onnellisesti, että hamekappaleet olivat leveydeltään juuri sopivat hihoiksi. Hieman siinä pallottelin kahta harmaata päässäni ja käyttelin mittanauhaa ja lopputulos on tälläinen.




Kaula-aukon leikkelin erään Isosiskon pitopaidan mittoja mukaellen. Kappale on alhaalta muutaman sentin kapeampi kuin ylhäältä. Kun hamekappaleet muuntuivat hihoiksi niitä piti lyhentää aika reilusti ja toisesta poisleikatusta kappaleesta väkersin taskun tunikaan. Tunika huusi pitsivetoketjua koristeeksi ja semmoisen se myös sai. Pääntie, hihansuut ja helma on vain käännetty ja huruuteltu kaksoisneulalla päältä (joka sekin muuten lakkasi tekemästä kunnon tikkiä myöhemmin!). Simppeli tunika mutta syntyi monien mutkien kautta. Mieluinen kuitenkin oli :)


Tunikan kaveriksi ryppyleggarit, lähinnä siksi ettei ollut mitään kivaa alaosaa, että olisi saanut kivat sovituskuvat. Mutta legginseille on aina tilausta. Värivalintaa rajoitti se, että kaapissa oli tasan yhtä yksiväristä trikoota ja se oli tätä valkoista. Katsotaanpa kuinka pitkäikäiset housut ovat.. Idean näihin sain uusimmasta Ottobresta, mutta en laiskana jaksanut jäljentää kaavaa vaan pidensin hyväksihavaittua Vendin leggareista piirrettyä kaavaa rypytyksien verran. Summassa tietenkin :D Kaava on sivusaumattomille leggareille, joten rypytykset tulivat myös taakse ja siitä vähän sain reklamaatiota käyttäjältä, kun hän on niin kovin tarkka, mutta jospa niitä voisi silti pitää. Kangas Löytö-Palan palalaarista.


Samaan postaukseen änkeän mummun vanhasta Maripaidasta ommellut ryppyleggarit Pikkusiskolle. Kaavana OB:n Crumpled ja kokona 74cm, joka oli vaaaaaaaltavan suuri. Lahkeista käänsin suosiolla ainakin neljä senttiä ja silti ovat liian pitkät. Käyttäjä on 67cm mutta monet 74cm housut jo käytössä.


Nyt happihyppelylle ja uuteen viikkoon valmistautumaan :)

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...