torstai 23. tammikuuta 2014

Apilatakki

Metsolan kivijalkakaupassa oli joku aika sitten tarjouksessa kankaita 10e/m. Se on halapaa. Eräs ihana nainen ompeluryhmästä, johon kuulun, lupautui käydä hakemassa minulle puolitoista metriä sinistä Apilaa, jota jostain syystä olen himoinnut siitä lähtien, kun kuosin ensimmäisen kerran näin. Yleisestiottaen en ehkä ole sinisen suurin ystävä, enkä varsinkaan sinivalkoisen (hyihyi, eipä osoita mami mitään isänmaallisuutta). Eräs ihminen itseasiassa kerran sanoi minulle, että punainen väri sopii minulle tosi hyvin. Onnekas sattuma, sillä se on myös ilmeisesti minun poskieni lempiväri. Sen lisäksi punainen on kuulemma aggression väri, ja vuosien mittaan jokunen kanssaeläjä on huomannut sen olevan monesti minun ensisijainen, joskus jopa ainoa, reaktio asiaan kuin asiaan. En yhtään tykkää yllätyksistä (tiedoksi vaan sinne synttäriensuunnittelukomiteaan!) ja siitä se vaan johtuu. Oli miten oli, sininen on jostain syystä aina tullut syrjityksi minun toimesta. Tulipa muutos siihenkin!

Eilen iski aivan yllättäen semmonen kangasahistus. Ei niin, että niitä olisi liikaa (päinvastoin!) vaan lähinnä semmoinen tuskallinen ymmärrys siitä, että mitenkään kotiäidin palkka ei riitä hankkimaan niitä kaikkia ihania kankaita mitä haluaisin. Puhumattakaan siitä paniikista, kun tietää jonkun uutuuden olevan tulossa myyntiin ja sitten h-hetkellä jääkin ilman! Siitä ei paljoa kangasaddiktin mielipaha pahene.. Jokatapauksessa, ahistus kävi liian suureksi kestää ja rynnistin yläkertaan, tempaisin apilakankaan lokoisasta hyllypaikastaan, neuloitin kaavat kiinni ja pistin Fiskarsit rouskumaan. Aivan upeaa impulsiivisuutta tuollainen! Nimenomaan tuollainen laatu, joka johtaa aiottuun lopputulokseen kuten tällä kertaa. Harvinaista, että niin käy mutta kiva, että mun tyylini räiskiä randomilla joskus palkitaan :D Tosi epätyypillistä minua tuumailla ja harkita ennen tekemistä mutta semmoinen minusta on tullut! Onneksi tiedän, ettei kyseessä ainakaan ole yksilön kehittyminen ;)

 

Kaavana on OB Womanin Casual Cardi. En muokannut mitenkään! Oho. Pitsi putkahti päähän ompeluvaiheessa. Onneksi sitä oli! Löytö-Palasta ostettua puuvillapitsiä on hupussa ja taskuissa koristeena. Kivasti vähentää sitä saunatakkimaisuutta, mikä oli aikalailla tapissa siinä vaiheessa kun takissa ei vielä ollut taskuja ollenkaan. Testasin Isosiskolla, ja tiedustelin onko äidillä kiva uusi saunatakki. Oli kiva. Metallimies hetkeä aiemmin vakuutteli kirkkain silmin ettei takki näytä yhtään saunatakilta. Lapset ja totuus..

Miten tämä menee tämän väriseksi kun tänne siirtää??
 Ensin meinasin mennä siitä, mistä aita on matalin ja puristella nepparit napituslistaan ja pistää napit vain koristeeksi mutta sitten iski hulluus ja päätinkin tehdä ihan oikeat napinlävet. Sen vaan sanon, että kelpaa taas hetken mennä siitä mistä aita on matalin :D Minkälainen kone se pitäisi olla, että ne lävet saisi siististi tehtyä. Napit myöskin Löytö-Palasta.

Arvatkaapa, missä kävin tänään? No Löytö-Palassa :D En siellä hoksannut enkä myöhemmin kotonakaan vaan vasta juuri nyt, että ostin palalaarista tummansinistä joustocollegen ja vahvan trikoon risteytyskangasta (ei ollut minusta rehellisesti kumpaakaan), josta kokoajan putkahtelee ajatus tehdä itselle ruttuleggarit. Nyt sen tajuan miksi! Mihinkähän tämä kaikki sininen vielä johtaa? :D

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...