lauantai 7. joulukuuta 2013

Nestori ja Norppa

Oi, onnistumisen iloa! Tein tänään kuukausia marinoimastani Pehemiän punaisesta Nestorista ja Norpasta viimein itselleni mekon. Halusin vaatteen, jota voisin pitää nyt imetysaikana mutta myös myöhemmin. Ehdottomasti halusin mustat resorit ja empire-leikkauksen. Mulla oli ihan hyväksi havaittu OE-ryhmän tissiksen ja OB:n naisten peruspaidan kaavoista yhdistelty ja hieman muokattu kaava mutta halusin vielä hieman sitä muokkailla. Ihan jo siksikin, että pikkuhiljaa raskauskilot alkavat olemaan taaksejäänyttä elämää ja kaavoissa oli hieman ylimääräisiä senttejä. 

Se, mitä taas tapahtui suunnittelun, kangaskauppareissun, kaavoituksen, kankaiden leikkuun ja varsinaisen ompelytyön aikana on joiltain osin itsellenikin mysteeri :D Kuten olen jo kertonut, taiteellisen vapauden olen itselleni sallinut ja myös tänään sitä hyödynsin. Pitsiketjut ovat olleet kuumaa kamaa ompelupiireissä, mutta paikallinen kangaskauppa ei sellaisia myy. Minähän en odottelemaan ala, joten oli tehtävä sellainen itse kun idea sellaisesta iski. Oikeaa pitsiketjua en eläissäni ole nähnyt kuin kuvista, mutta rohkenen väittää ettei tämä minun versioni juuri oikealle kalpene ;)




Etukappale on siis kahdessa osassa, tai oikeastaan kolmessa, kun vetoketjuhalkio halkaisee yläetukappaleenkin vielä kahtia. Takakappale on yhdestä kappaleesta. Vetoketju on siis ihan tavallinen 18cm housuvetoketju ja pitsi tavallista puuvillapitsiä, joka on ommeltu vetoketjun reunaan ennen vetoketjun kiinnittämistä miehustaan. Itse ketju on vain päälleommeltu. Tässä siis se "naamioitu" imetysominaisuus. Miinuspuolena se, että käyttöönotettu rinta jää hieman suojattomaksi katseilta ilman varsinaista imetysluukkua mutta se, joka haluaa katsoa niin ottakoon ilon irti :D

Muistan kouluaikoina inhonneeni kaavoitusta ja sitä ainaista senttien ja millien kanssa räknäämistä mutta nytteemmin olen huomannut nauttivani juuri siitä! Kankaan leikkuu on se, jossa hikikarpalot kihoaa otsalle.. Koulussa sai aina hyväksyttää suunnitelman opettajalla ennen leikkuuta mutta nyt täytyisi vaan luottaa itseensä. Olen kärsinyt aina, kouluaikoina kuin myös nykypäivänä, siitä, että tehdessäni löytyy aina enemmän intoa kuin älyä ja melko monesti sitä taiteellista vapautta joudunkin hyödyntämään siinä, että olen leikannut kappaleet miten sattuu.

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen! :) Erityisplussaa mekko saa siitä, että jokaisesta ostetusta metristä menee kaksi euroa saimaannorpan suojeluun. Se olikin yksi ratkaiseva tekijä, miksi valitsin juuri tämän kankaan kaikkien muiden tarjollaolleiden joukosta. Nyt kun on yksi kangas tuhottu kangashyllystä, lienee aika kääntä katse kohti uusia hankintoja.. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...