perjantai 15. marraskuuta 2013

Alokas Nönnönnöö ilimottautuu palavelukseen!

Aika peikkomainen fiilis! Tämä sanojensa syöminen nimittäin. Jos jotakin olen halunnut elämässäni alleviivata, kursivoida ja lihavoida, niin sitä, että bloggaamista en alota koskaan enkä ikinä. Ehkä vähän juksasin.. En ole kuitenkaan ihan kauhean paljon tälle asialle antanut arvokasta ajatusaikaa mutta sen vähän, mitä olen, niin tuhahdellen koko touhulle. On jännä nähdä kuinka pitkäikäinen on tämä "treenipäiväkirja", koska mua surkeampaa päiväkirjan kirjoittajaa saa hakea ja sitä kai tämä bloggaaminen lähinnä on. Kuitenkin oli pakko päästä kokeilemaan ja tallettamaan aikaansaatua, kertomaan asioista jotka ovat tehneet iloiseksi, jakamaan juttuja joita tahtoisin kokeilla, ripotella onnenmurusia arjen keskeltä ja koristaa teksti minun ottamin kuvin.


Ehdoton lempparini koirarotujen kirjossa on dobermanni. Omistan kaksi, asutan kattoni alla yhtä, rakastan vaihtelevasti kumpaakin ;) Dobermannin rotumääritelmästä muokkailemalla sain kuvauksen, joka sopii itseenikin aika hyvin. Korkeaa ärsytyskynnystä lukuunottamatta..

Dobermami on parhaimmillaan tyylikäslinjainen ja uljasryhtinen. Sillä on tempperamenttinen luonne ja päättäväinen ilme. Dobermamin perusluonne on ystävällisen rauhallinen, perheeseen erittäin kiintynyt ja lapsirakas. Dobermamilla tulee olla kohtuullinen temperamentti ja kohtuulliseksi määriteltävä terävyys. Ärsytyskynnyksen tulee olla kohtuullisen korkea. Huomionarvoisia ominaisuuksia dobermamilla ovat rohkeus ja kovuus ja kyky työskennellä iloisesti. Jotta dobermami olisi yhteiskuntakelpoinen, on sen myös oltava itsevarma ja peloton.


Olenhan myös ihan oikea mami kahdelle iiiiihanalle ihmistytölle. Eskarilaiselle ja puolivuotiaalle. Kaikista rakkaimpia ovat he. Tätä linnoitusta vartioitsee allekirjoittaneen lisäksi myös mustiinpukeutuva, moottoripyöräilevä, metallimusiikkidiggariavomieheni. Meitä yhdisti ensimmäisenä rakkaus saksalaisvalmisteisiin metallikopperoihin, joissa on jotain tähdellistä. Lienee sanomattakin selvää, että romantiikka ei ole meidän vahvinta alaa mutta oha meillä yhesä hauskaa, sen voin kertua! Nuorempi tyttäristä on meidän yhteistä käsialaa ja hauskaa se sekin oli :D



Kaikenlainen käsillä tekeminen on aina ollut munsta mukavaa puuhaa mutta pitkäjänteisyys ei ole koskaan lukeutunut mun hyviin puoliini. Siitä syystä, ja joskus vaivaavasta keskittymiskyvyn puutteesta, mulla on aina projekteja kesken monta ja suunnitteluasteella vielä useampia. Mun luomistyötäni voisi tiivistää sanontaan "enemmän intoa kuin älyä". Tohkeissaan tulee aina vähän sählättyä. Ompelen kaikista mieluiten ja siihen hommaan olisi taskussa keskeneräinen koulutuskin. Toistaiseksi kuitenkin vain harrastuspohjalta. 

Olen aina ollut herkkusuu, ja leivon myös mielelläni. Ihan peruspullaa on minusta tylsä tehdä, joten viime aikoina olen väsäillyt täytekakkuja. Seuraan laiskasti käsityöblogien ohella myös leivontablogeja ja kumpikin sortti saa minut aina huokailemaan vuorokauden valitettavan lyhyttä mittaa. Niin paljon kaikkea kaunista ja ihanaa kokeiltavaa, niin vähän aikaa! 

Blogin kuvat ovat pääasiassa omaa käsialaani ja niitä ei tietenkään saa kopioida, sehän on selvä.




Welcome aboard pirates, yarr!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...