maanantai 27. maaliskuuta 2017

Bootcamp, round 5 (sisältää opettavaisen tarinan!)

Otsikot jatkavat samalla ideaköyhällä linjalla mutta onneksi itse saapasleiri sensijaan ei. Viiiiiimein se teki sen mitä pitikin. Viisi pitkää viikkoa piti pakertaa ja olin jo ihan masentunut, kuten ehkä viimeviikkoisesta postauksesta saattoi saada aavistuksen. Antakaas kun kerron.. on muuten vähän pitkä tarina mutta nyt jos koskaan kannattaa lukea, omasta mielestäni onnistuin sekä tässä tarinassa että siinä mistä se kertoo.

Homma ei siis lähtenyt aivan sellaiseen nousukiitoon (laskukiito tässä tapauksessa?) kuin olin villeissä kuvitelmissani ajatellut. Jumijumijumittelin kiloissani ja keräsin jopa vähän lisääkin. Systeemi kulminoitui viikon neljä romahdukseen, jota seurasi muiden hääkuntoaan tavoittelevien morsianten fb- ryhmään postaamani säälinkerjäysitseinhopläjäys. Sain sekä vertaistukea että myötätuntoa ja näistä voimaantuneena päätin kerrankin ottaa usealta eri taholta saamani neuvon vastaan (täysin itselleni epätyypillisesti, kun olen olevinani niin perkeleen fiksu): hylkäsin vaa'an. Tai ainakin melkein. Päätin etten sen päälle hetkeen kiipeä. Mietin kyllä sitäkin, että joskushan sen päälle on kavuttava ja sittenhän se vasta musertavaa onkin jos mitään ei ole tapahtunut, mutta ajattelin että murehdin sitä sitten aikanaan.

Fitverstaan Mirja antoi mun ruikutukseeni vastaukseksi, että voisin syödä vielä yhden pykälän alempaa ruokaohjeista. Pelkäsin, että mulle tulee nälkä ja sorrun herkutteluun mutta vertailin ohjeita ja päätin että ero ei ole niin suuri ettenkö siihen pystyisi. Mieskin vielä kertoi että hän sai omalta valmentajaltaan aiemmin samaisen vinkin sellaisin saatesanoin että se voisi olla se sysäys, jota kroppa tarvitsee. Kannattaahan se tuokin kortti katsoa, ajattelin.


Tämä, naiset ja herrat, oli pahaa. Kyllä ei muna korvaa lihaa ja all green ei ole salaatissa mikään voittajaresepti :D


Viikolla neljä, kun masentuneena kiloihini valuin ympäriinsä kuin räkä, jätin kolmannen treeninkin tekemättä. Suutuksissani ajattelin, että saatana, en kyllä tuloksetta rehki. Vitosviikonkin eka treeni jäi maanantain osalta väliin kun niin masensi ja vitutti. Kunnes sitten..

..mun ystäväni toi mulle vannehameensa sovitukseen. Lapsilla oli sopivasti hoitopäivä ja esikoisella pitkä koulupäivä niin päätin hullutella. Meikkasin itseni tavallista vahvemmin, laitoin viime postauksessa hehkuttamani korvikset korviin, värkkäsin tukan nutturalle ja pistin puvun huntuineen päivineen päälle.

Luulen, että pelkkä pukeutuminen kulutti noin 300 kaloria ja lisäsi erityisesti käsien liikkuvuutta noin 150%. Nyörit ja puvun "liivikiinnitys" kun tosiaan ovat siellä selkäpuolella.. Selvisin urakasta mitenkuten ja vaikka puku on mulle ihan liian suuri niin olihan ihanaa huudattaa hääsoittolistaa ja kuuhistella ympäriinsä puvussa :D

Sain jotenkin uutta puhtia kun näin itseni hääpuvussani ja, pakko myöntää, näytin hyvältä. Ajattelin että kyllä haluan vielä yrittää tsempata ihan tosissani ja mietin etten ollut montaakaan tarinaa kuullut, jossa sinnikkäät kuntoprojektit olisivat jääneet vaille tuloksetta. Vrt viimeisillään raskaanaolevan saamaan lohdutukseen siitä ettei "kukaan ole vielä sinne sisälle jäänyt" (vaikkakin viimeisimmän odotukseni aikana luin jutun vauvasta, joka totisesti oli jäänyt). 

Lyhyesti sanottuna siis: muistin miksi olin urakkaan alkanut.

Kun synkkä mieli näki valon, peilikuvakin muuttui. Mietiskelin, että nyt kyllä vaan luulottelen. Eihän vaaka näyttänyt miinusta eikä kyllä sen puoleen mittanauhakaan. Silti tuntui että näytin eriltä. Mieskin sanoi että näytin, mutta onhan se vähän sen tehtäväkin tsempata vaikka paisuisin kuin pullataikina ;) 


Viikonlopun herkkupäivän ateria. Ei aivan mene paneroitu kalafile tai kermaviilidippi dieettiin mutta kerrankos..

Tiistaina tempaisin maanantaina väliinjääneen uuden syklin ekan treenin ja kun siitä jäi nihkeät fiilikset niin extraksi ja hyvän mielen saamiseksi kyykkäilin eri variaatioin. Kyykkääminen on mun uusi supervoimani, rrrrrrrrrakastan kyykkyjä! :D

Fiilis parani loppuviikkoa kohti eikä pienemmistä ruoka-annoksista huolimatta tarvinnut kauheaa nälkää kärsiä. Myönnän silti että pikkuisen kyllä vatsa kurni ja varsinkin illat tuntuivat nälättäviltä. Pidin silti pintani. Lauantaiaamuksi olin päättänyt että otetaan minusta uudet kuvat, kun entiset olivat kuukauden takaa. Ajattelin että siinähän näen onko sitä muutosta oikeasti tullut, jota olin peilistä näkevinäni. Mitatkin halusin otettavan. 

Ja kun sitten pahantuulisena (tämä on vakio, vihaan aamuja) sängystä hipsin vessaan ja näin meidän puntarin.. se kutsui mua että tuu kuule kyytiin, et varmana pety. Päätin aamuvitutuksessani, että hitto soikoon, en ala puntaria pelkäämään ja jos ei näytä miinusta niin on paska puntari. Ei ollut paska, näytti miinusta 600g! Ei ole paljon se mutta juma että meinasi itku päästä. Satagrammanen ja sen kuus kaveria, ihan mieletöntä. Miettikää miten nopsaan tommosen määrän mättää vaikkapa karkkia napaansa ja kuinka kauan menee hikoilla sama määrä läskiä itestään veks, huhhuh. Katosi muuten aamukireys sen siliän tien!

Mittanauha ei pettänyt sekään, kun se ihanaihana kapistus kertoi mulle, että et oo Sonja tullut hulluksi vaan se morsiuspuvun pukeminen päälle yksinään sulatti sulta 3,6cm vyötäröltä ja rinnanympäryksestä sentin myös. Reiteen oli mukamaste tullut kolme lisää mutta tais vähän sen viikon kyykkyhommat turvottaa :D

Kuvissa muutos oli niin selvä kuin vaan voi olla. Vatsa oli pienentynyt, selkämakkarat melkeen kadonneet, peppusäkit nousseet ylemmäs ja kaventuneet. En ole vielä siinä voimaantumisen vaiheessa, että kehtaisin niitä tänne laittaa mutta ehkä joskus. Joudutte uskomaan nyt ilman todisteita.

Ette voi uskoa miten onnelliseksi tämä minut tekee. Ihan pinnallista ja nyt olen paha ihminen kun en hyväksy itseäni ja annan yhteiskunnalle viestin että vaan laiha nainen kelpaa mutta hitto, aivan sama. Mun ei ole ollut hyvä olla ja jo näin pienestä tulee paljon parempi olo, imekää sitä. Hyvää oloa.



Niin ja fyi, vaaka ei ole vihollinen. Nyt tässä mun omat ajatukset olivat. Jouduin johonkin kummalliseen negatiivisuuden kierteeseen enkä voinut nähdä sieltä muuta. Tällä tarinalla on musta monta muutakin opetusta. Ensinnäkin mieti onko se karkin ja sipsin mättäminen tosiaan sen arvoista. Toisekseen, suklaa ei ole vielä koskaan tehnyt mua niin onnelliseksi kuin mun uusi taitoni tehdä tyylipuhtaita kyykkyjä (paitsi ehkä poikkeuksena se kerta kun puskin vajaa viisikiloisen pojannassikan ilman kivunlievityksiä vulvastani tähän maailmaan, ja sitten mun ihana täti toi seuraavana päivänä mulle suklaalevyn, jonka söin tavalla mitä ei olisi suonut kenenkään näkevän). Kolmanneksi, naiset hei, laittautukaapa joskus vaikka ihan huvikseen. Se voi nostaa yllättäen ihan uusiin sfääreihin. Pieruverkkarit on enemmän kun jees mutta toisinaan kannattaa vähän panostaa, ihan itsensä takia. Neljäs opetus on että kyykkääminen todellakin kannattaa! :D

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Häälook: korvakorut



Oman häälookin päättäminen on minusta yksi vaikeimpia asioita tässä häiden järjestelyssä. Tarjontaa ja kauniita inspiskuvia on netti pullollaan ja kun on visuaalisesti helposti miellytettävää sorttia ihmisenä niin päättäminen on tosi vaikeaa. Omia parhaita puolia tietysti kannattaa korostaa ja panostaa siihen, että on valinnut kokonaisuuden jossa viihtyy. Hääpuvun tyyli määrittää mielestäni myöskin aika paljon ja ajattelen itse, että sulhasen ja morsiamen lookin tulisi olla edes jokseenkin yhtenäinen. Ehyiden kokonaisuuksien ystävänä eniten viehättää malli, jossa kaikki sopivat yhteen - juhlapaikan koristeluista, kaasojen ja morsiusneitojen pukuihin ja tietysti myös itse hääparin osalta. Toisaalta liian kaavamaisesti toteutettu on ehkä vähän tylsäkin ja siksikin sille omalle tyylille uskollisena pysyminen on minusta ihan avainasemassa.

Mikä se oma tyyli sitten on? Mulle, näinkin kypsässä iässä, se on vielä arvoitus ihan arkielämässäkin. Kuitenkin jotain pieniä linjauksia olen pystynyt hääsuunnittelussa tekemään ja jotain heikosti yhtenäistä linjaakin alan hahmottelemaan tässä kun työ etenee. Mulla oli ehkä joku tietty näkemys kun aloitin mutta tykkään (yhtäpaljon kuin stressaan!) siitä, että annan fiiliksen viedä mukanaan ja hienosäädän suunnitelmia sitä mukaa kuin hankintoja tehdään ja lisäinspiksiä jostain poimin. 




Tuuliviirimäisestä suunnitelutyöstä ja hitaasti kypsyvästä näkemyksestä on tietty se haitta etten voisi tehdä tätä kovin nopealla aikataululla. Siksi onkin onni, että aloitin ajoissa kun jossittelulle ja mielen muuttamiselle on kivasti jäänyt aikaa. Napsin aika herkästi vaikutteita ympäristöstäni ja toisinaan hämärtyy se mitä itse haluan. Häiden suunnittelussakin lähdin liikkeelle siitä käsityksestä minkä ympäristö oli luonut siitä millaiset häiden pitäisi olla. Ajan kanssa olen onneksi päässyt lähemmäksi sitä mitä mieltä itse olen, välittämättä muista. 

Yksi mun kaasoistani on varmasti tarkkasilmäisin ja -korvaisin ihminen kenet tunnen. Puolikkaista lauseista, kymmenistä esimerkeistä ja epämääräisistä höpinöistä hän osasi poimia olennaisen - ja osti mulle 33-v synttärilahjaksi (hih, onko vähän ihanaa saada lahjoja vielä tänkin ikäisenä!) korvakorut hääpäiväksi. Vähän vaatii skillssejä tollainen, että ostaa noin henkilökohtaisen jutun ja osuu suoraan napakymppiin. Siisteintä onkin, että on jotain noinkin rautaista omassa luottoporukassa. Nää tyypit jotka tajuaa sua ennenkuin itse tajuat.



Korviksiin sopivan kaulakorun ja rannekorun löytäminen onkin to do- listalla seuraavaksi.

Kiitos M, mulla on nyt ihan täydelliset korvakorut <3 <3

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Bootcamp, round 4

Tänään kirjoitan lyhyesti ja ytimekkäästi Bridal Bootcampin neljännestä viikosta. Mitään ei tapahdu missään. Sentit eivät vähene, kilot eivät katoa, peilikuva ei muutu. Peilikuva ei tietenkään muutu siksi, koska mitään todellista muutostakaan ei tapahdu. 

Läski on ikuista ja kävelen alttarille allit hytkyen ja kaksoisleuka liikutuksesta väpättäen. Kyllä on kaunista.

Olen ikäänkuin risteyksessä nyt, jossa päätän että jatkanko tätä tuloksetonta itseni rääkkäämistä vai palaanko entiseen. Eihän se entinenkään tietenkään ole parempi mutta vaatii vähemmän vaivaa ja ponnisteluja ja jättää enemmän vapaa-aikaa asioille, joita todella haluan tehdä (joo, se ei tosiaan ole askelkyykyt!). Painokin pysyi sillä vanhalla menetelmällä yhtälailla paikoillaan. 

Tosi vihainen, pettynyt ja neuvoton olo. Olen tehnyt kaiken kuten pitää, syönyt tarkasti ja liikkunut riippumatta siitä onko huvittanut vai ei. Kaikki on teoriassa kunnossa mutta ilmeisesti jossain vielä mättää?

Vielä muistin virkistykseksi: 

Viikko 1, josta löytyy pidemmästi täältä.
Lähtötilanteen kartoitus ja projektin polkaiseminen käyntiin. Silloin vasta opettelin sekä treenejä että ruokailuja. Onnistumisiakin tuli vaikkakin oma rapakunto otti otsalohkosta ja lujaa. Tän viikon saldona oli toki yksi miinussentti jokaiseen leveysmittaan. Mitään juhlia en järkännyt koska tiesin niiden senttien olevan ne hiilaripöhötykset, jotka kropasta kaikkosivat.
  
Viikko 2, josta löytyy pidemmästi täältä.
Treenijaksamisessa edistymistä kun laadukas eväs antoi virtaa. Talven eka hiihto ja perustreenien vääntämistä. Kyyneliä punnituspäivänä, kun lujasta yrittämisestä ja itsekurista huolimatta painoa oli tullut lisää

Viikko 3, josta löytyy pidemmästi täältä.
Puoliväkisin väännettyä positiivista palautetta itselle etten ollut vielä antanut periksi vaikka paska olikin osunut tuulettimeen. Ahaa- elämys siinä, ettei jaksa treenata jos vatsa on typötyhjä. Iloa pienentyneestä vatsalihaserkaumasta. Lopussa laskelmia kaloreista eli lisääntyvää ahdistusta tuloksettomasta puurtamisesta.

Ja tässä ollaan. Eka neljän viikon sykli takana eikä tsemppimeiningillä, tiukalla ruokavaliolla tai hiellä ja kipeillä lihaksilla ole toistaiseksi tehnyt mitään tulosta. Kamalan negatiiviset fibat pulppuaa vaikka miten koitan kaivaa fitspiration- lähteestä positiivisuutta. 

Vertaistukea kaivataan? Onko kukaan muu painojumittanut viikko toisensa jälkeen oppikirjamaisista miinuskaloreista huolimatta?

PS. Vaa'an poisjättämisen mainitseminen ankarasti kielletty. En usko tosiasioiden kieltämisellä olevan mitään taikaa.




sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Bootcamp, round 3

Luvassa saapasleirin kolmannen viikon kuulumisia! Ihan ensimmäiseksi kiitän itseäni siitä, että olen jo kolme viikkoa jaksanut puurtaa. Se ei ole totisestikaan mikään selvyys mun tapauksessani ja ilman tätä raportointivelvoitetta olisin saattanut heittää hanskat tiskiin. Erityisesti koska toivomaani edistystä ei ole tapahtunut kaikilla osa-alueilla. Jotain kuitenkin ja se on tsempannut mua jatkamaan. Olen tehnyt kuten hommaa aloittaessani päätin: treeni kerrallaan, ruoka kerrallaan ja viikko kerrallaan. Katson vielä ensi viikon ja siten istahdan miettimään miten jatkan, jos painossa ei muutosta tapahdu vieläkään.

Mutta niihin tän viikon kuulumisiin.

Meillä tehdään päivittäin parhaimmillaan kolme eri lounasta ja päivällistä. Metallimieskin on ottanut kuntokuurin FitFarmin Alpha- valmennuksessa, jonka ostin hänelle joululahjaksi ja hänellä on erilaiset ruoka-aineet sallittuja ja tietysti määrätkin erilaisia. Lapset taas eivät meidän fitnesssafkaan päin katsokaan eli heille valmistetaan oma ruokansa. Tiskin määrä on ollut huikaiseva eikä meidän tiskari ole koskaan vielä ollut näin kovassa käytössä. Omat mealpreppaukset ovat olleet aika minimissään eli en ole tehnyt isoja määriä ruokaa kerrallaan. Osittain siksi etten vielä ole kokenut ylitsepääsemättömän hankalaksi kokkailla itselleni jotain monta kertaa päivässä ja myös siksi koska en oikein innostu vaikkapa mikrolämmitetystä pastasta ja kanasta. Parempaa heti tuoreeltaan :) 




Yksinkertaisilla asioilla voi tehdä ihmeitä ja aiemmin siellä mun top-listan häntäpäässä ollut kana on noussut uudeksi suosikiksi kun tajusin että se vain kaipaa pintaansa aika reilun määrän maustetta! :D Kalaa tahtoisin syödä useammin. Tonnikalaa ei kai käsittääkseni ole erityisen terveellistä syödä useita kertoja viikossa ja valitettavasti lohi on kiellettyjen listalla. Savusiikaa syötiin Metallimiehen kanssa molemmat jokunen viikko sitten mutta vaalean kalan valmistaminen ei itselle ole kauhean tuttua. Onko hyviä reseptejä/ruonlaittovinkkejä tarjota vaikkapa kuhalle?

Treenien osalta kehitystä on tapahtunut jonkinverran. Jaksan pääsääntöisesti tehdä kaikki vaaditut toistot, myös ne ällöttävät burbeet! :D Treenaan käytännössä aina sillä aikaa, kun mies laittaa lapsia nukkumaan eli kahdeksan aikaan illalla. Syön päivällisen jo kuitenkin neljän-viiden aikoihin ja totesinkin että ennen treeniä on tarpeen syöpäistä vaikkapa banaani. Sillä on ollut suuri ero verrattuna siihen että treenaisin tyhjällä vatsalla. 

Ekan syklin treenit on ensi viikon jälkeen taputeltu ja sitten saan ottaa uudet treeniohjeet käyttöön. On oikeastaan ollut sen puolesta kiva treenailla nyt kun ohjeet on jo tutut mutta toki vaihtelukin virkistää. 

Mainitsin ekan viikon kuulumisissa että sain vähän ylimääräisiäkin ohjeita BB- ohjeiden lisäksi. Suurin muutos on varmaankin tapahtunut vatsalihaksissa, joita siis treeniohjeisiin muuteltiin sen verran että otettiin huomioon vatsalihaserkauma. Olen korvannut vatsalihasliikkeet vähän kesymmillä liikkeillä ja niillä on ollut tehoa! Bootcampin alussa mulla oli navan yläpuolelta alaspäin noin kymmenen sentin matkalta rakoa leveimmillään parin sentin luokkaa. Nyt erkaumaa on enää viiden sentin matkalta eikä se ole enään niin leveäkään! Mahtavuutta :) Polvikivut on samoin helpottaneet tyystin eikä selkä ole vaivannut treenien aloittamisen jälkeen ollenkaan.

Kolmen treenikerran lisäksi olen käyny hiihtämässä tällä viikolla kaksi kertaa. Reilun neljän kilometrin lenkin tyttären kanssa ja eilen hiihdettiin miehen kanssa kahdeksan kilometrin vauhdikas lenkki. Hiihto on kyllä ehdottomasti mun laji! Juoksua en varmaankaan pääse vielä kuukausiin kokeilemaan mutta onneksi nyt sain aikaiseksi lähdettyä laduille. Parhaat hiihtokelit ovatkin nyt eivätkä varmasti kestä turhan kauaa, pitänee ottaa ilo irti. 






Ongelmana on yhä vain se paino, jota tuli heti ekalla viikolla lisää niin että jouduin vanhalle painavammalle kymmenluvulle takaisin, josta jo tammikuussa olin mukavastikin pois. Olen syönyt viikolla tarkasti ohjeen mukaan, vain lauantaisin mulla on ollut oikeus pieneen herkutteluun. Eilen herkuteltiin tosin vähän enemmänkin, kun meillä oli lapsivapaata. Haettiin pullot luomuvalkoviiniä ja luomukuoharia ja niin meni ilta mukavasti kahdestaan höpötellen. Oikeastaan valvottiin kolmeen asti yöllä ja fiilisteltiin hääsoittolistaa <3 Hiihtolenkin päätteeksi tehtiin fitnesspitsaa ja saunottiin pitkän kaavan mukaan.

Otin ja laskin oman kaloritarpeeni täällä. Perusaineenvaihduntaan (eli vaikka 24h Gilmoren tytöt- maratooni sohvalla pötkötellen) tarvitsen noin 1600kcal. Aktiivisuudesta riippuen kokonaiskulutus olisi jotain 2500-2650kcal tietämillä. Laskemani arvion mukaan ohje, jonka mukaan syön on osapuilleen 2000kcal eli se aika usein suositeltu -500kcal tuossa toteutuisi. Painan enemmän kuin ohjeen "esimerkkihenkilö", sen perusteella siis ei oikein ole mitään järkevää syytä miksi paino ei lähde putoamaan. Vaakakin on nyt uusittu ja valitettavasti syypäätä ei löytynyt sieltäkään.

Kaikeksi onneksi mun alkuperäinen tavoitteeni päästä omaan painoon on asetettu siten, että vaikka se ei toteutuisikaan niin silti aikaa on vielä ennen häitä karistella kiloja useamman kuukauden verran. Tavoite oli siis saada extrat pois toukokuun loppuun mennessä. 

Vertaistukea?

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Kestokukat häissä - yay vai nay?

 Meidän häissä kukat priorisoitiin pihistä- osioon. Mitään tarkkoja suunnitelmia meillä ei koristelun suhteen vielä ole mutta aika varmaa on, että aitoja kukkia meillä ei esimerkiksi pöytäkoristeiksi tule. Oikeastaan ainoa mahdollisuus aitojen kukkien käyttämiseen on se, että saadaan jostain ostettua suuret määrät käsittelemätöntä kukkaa, joista sitten itse tehdään asetelmia. Haasteena tässä on se, ettei mun ymmärtääkseni tällaista palvelua läheskään kaikilla kukkakaupoilla ole ja tietysti se, ettei itsellä tai lähipiirillä ole nouhauta asetelmien/kimppujen tekemiseen.

Häiden hiilijalanjäljestä voisi kirjoittaa pitkästikin. Se on ihan huipputärkeä aihe ja mulle henkilökohtaisella tasolla sydäntä lähellä, kierrätys ja ympäristöystävällisyys nimittäin. Olen yrittänyt löytää sellaista kultaista keskitietä itselleni tämänkin asian tiimoilta. Olen herkästi fanaattisuuteen keikahtava ihminen ja se keskitie on mun hauraalle psyykelleni siinäkin mielessä kaikista ystävällisin tie :D Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että joissain asioissa olen hysteerisen tarkka ja toisaalla taas en jaksa nipottaa. Häiden järjestelyssä olen yrittänyt pysytellä tuossa samassa balanssissa. Koen, että ihan puhtaasti ekoilemalla en saa sitä mitä haluan mutta pyrin välttämättämään ylenpalttista mässäilyäkin, oman budjetin rajoitukset huomioonottaen.

Budjettirajoituksethan ne tässäkin kohtaa maapallon hyvinvoinnin edelle kiilaavat. Kuinka moni tietää paljonko kestokukat täällä kotimaassa maksavat? Ihan todella paljon. Vasta katselin kaupassa yksittäistä hortensian vartta ja sillä oli hintaa 3,90€. Kimppuun niitä olisi tarvittu ainakin viisi ja vähän pöytäjärjestelyistä riippuen valmiita kimppuja menisi meillä noin kymmenestä viiteentoista. Koska hortensia on vain yksi mun lempikukistani (ja kaikki näkyivät maksavan vähintään tuon verran) niin kustannukset nousevat aivan helposti useisiin satoihin euroihin. Meillä on koristeluun budjetoitu 300€ ja siihen tulisi saada mahtumaan kaikki koristeet - ei pelkästään kukat. 

Siispä..eBay.

Minä pidän valtavasti pioneista mutta häiden ajankohdan vuoksi en niitä saa, enkä ole innokas maksamaan tuontikukasta moninkertaista hintaa sesonkiaikaiseen, kotimaiseen kukkaan nähden. Niitä on tosi monenlaisia kimppuja tarjolla kaikissa kiinakaupoissa ja kuvauksen lukeminen tarkkaan sekä muiden ostajien arviointeja selailemalla saa aika hyvän kuvan myytävästä kimpusta. Usein tuotekuvissa on laitettu monta myyntiartikkelia yhteen mutta sitä ei välttämättä mainita missään, tai sitten se mainitaan jossain tosi pienellä. Tarkkana kannattaa olla. Tilasin muutaman kimpun pioneja, joista toinen oli hitti ja toinen huti. 

Kuvassa erityisesti ison kimpun vihreät ovat sävyttyneet enemmän kellertäviksi kuin olivatkaan.








Parempi kimpuista (kuva yllä) oli melko kookas ja siellä seassa oli kaikkea muutakin kuin vain ne pionit. Kukat olivat minusta aika aidon näköisiä tekokukiksi. Seassa oli erikoista valkoista pikkukukkaa, joka oli toteutettu ilmeisesti styrox-palloja liimaamalla oksaan :D Niitä oli pakkauskin täynnä ja ne irtoilivat aina kun kimppuun koski. Vihreät osat kimpusta eivät vastanneet kukkien "tasoa" ja seassa oli erikoista punasävyistä lehteä, josta mulla tuli lähinnä alapään limakalvot mieleen :D Hintaa kimpulla oli 4,66€ toimituskuluineen. Linkki tuotteeseen tässä.


 

Pienempi pionikimppu

Huonompi kimppu oli aika pieni ja kukat eivät olleet yhtä kauniita. Varret olivat paksulla kirkkaanvihreällä muovituubilla päällystetyt ja eri varsissa olevat lehdet kahisivat kuin paperi. Tällä kimpulla hintaa oli 3,73€ toimituskuluineen. Ei jatkoon. Linkki tuotteeseen tässä.

Hortensia

Hortensia myöskin on yksi lemppareista ja niitäkin pienen kimpun tilasin. Näissä oli samat kummalliset muovituubit varsina mutta sitten vahingon kautta hoksasin että siellä alla on taipuisa pahvi(?)varsi, joka on silmälle ystävällisempi. Ei varmaan kauhean kestävä vääntelyä ajatellen mutta täytyy pitäytyä vääntelemästä sitten. Kuten kuvista näkee, näiden varret eivät ole järin pitkiä. Kukat on mielestäni aivan kauniita. Näistä sanoi sisustuksesta tarkka kaaso, että voisi jopa omaan kotiinsa huolia. Uskokaa pois, silloin tekokukka on tehtävässään onnistunut ;) Hintaa kimpulla 2,66€ toimituskuluineen. Linkki tuotteeseen tässä.


Neilikka

Neilikoistakin pidän. Tilaamani kimppu ei ollut voittaja- ainesta kuitenkaan. Väri oli mielestäni vähän liian kirkas ollakseen realistinen ja varsissa oli ihmeellinen vaalea töhnä pinnassa. Hintaa kimpulla oli 3,06€ + toimituskuluja 2,65€ eikä kimppu ollut rahan arvoinen. Linkki tuotteeseen tässä.



Eukalyptus

Vähän vihreääkin halusin ja tilasin tekoeukalyptusta. Enpä ole livenä kyseistä kasvia tainnut nähdä mutta luulen ettei tämä sitä erityisen paljon muistuta. Hintaa oksalla oli 2,27€ toimituskuluineen. Linkki tuotteeseen tässä.

Tarkoituksenani oli siis tehdä näistä yhdistellen kimppu. Tovin kukat toimittivat sisustuskoristeiden virkaa mutta viikonloppuna vihdoin kunnostauduin ja kokeilin tehdä kimppua paremmasta pionikimpusta, hortensioista ja eukalyptuksesta. 

Mitäs sanotte, menisikö tällainen hämärästi valaistussa tilassa pöytäkoristeesta? Tahdon pöytiin jotain vihreää näiden lisäksi, ehkä se voisi olla jotain aivan aitoa ja oikeaa. Mielessäni kävi muratti, aito eukalyptus, havut ja mustikanvarvut. Yritin viimeksimainitusta etsiä Pinterestistä kuvia mutta pikaisesti en löytänyt mitään kivaa inspiraatiota. Onko jollakulla vinkata mistä löytäisi kivoja ideakuvia? Kuvat on otettu myöhään illalla eivätkä värit toistu kuvissa aivan oikein.





Ja sitten kaasoraadilta kysytyn mielipiteen jälkeen myös ilman noita vihreitä varsia.






Hintaa tälle tekemälleni kimpulle tuli siis reilut 7€ ja vähän muusta koristelusta riippuen se voisi olla pienempikin.

Laitan lisätilauksen hyväksihavaituista kimpuista ja tilaan kokeeksi mukaan erilaista neilikkaa ja ruusuja nyt ainakin. Haluaisin kimppujen värimaailman olevan vaaleanpunaista, ehkä vähän valkoista ja seassa saisi olla jotain tosi tummaa violettia/luumua tai viininpunaista/burgundia mutta viimeksimainittua ei tahdo löytyä mieleisiä.

Häiden jälkeen, kun ei kimppuja enää tarvita, laitan ne sitten kiertoon. Otsikon kysymykseen siis oma vastaukseni on, että itselleni ne kukat on sellainen osio josta voin tinkiä. Toisaalta, jos saan järjestymään aitoja kukkia edukkaasti niin että itse ne värkkäilen kimpuiksi niin sekin käy. Itse en ajattele, että häiden arvo tai bileiden laatu on kukkien materiaalista kiinni ja kestokukkien hyvänä puolena on sekin, että niilllä samoila kukilla voi koristella enemmänkin kuin yhdet häät

Mitä sinä ajattelet?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...