tiistai 24. huhtikuuta 2018

Kevätkylvöt lasten kanssa? Lue ensikertalaisen vinkit

Minussa on hyvin vähän, jos ollenkaan, hortonomin vikaa mutta tykkään kokeilla kaikkea uutta ja ennenkaikkea tehdä itse. Koska minulla on omasta takaa kolme innokasta apuria, päätimme lasten kanssa kokeilla esikasvattaa muutamaa erilaista kesäkukkaa ja hyötykasvia. Kevätkylvöt lasten kanssa onnistuivat hienosti ja nyt haluankin antaa omat vinkkini asiaa koskien, jotta sinä välttyisit tekemästä niitä virheitä mitä minä tein.



Mitä siemeniä kannattaa valita ja mihin ne istutetaan?


Kylvöön kannattaa valita helposti kasvatettavia lajeja. Me valitsimme kukiksi Isosamettikukan ja Tarhakehäkukan.  Hyötykasvit rajasimme näin ensialkuun porkkanaan ja chiliin. Kovin paljoa en asiaan etukäteen perehtynyt mutta meidän valinnat ovat sellaisia yleisesti helposti kasvatettavina pidettyjä kasveja. Sittemmin kyllä hoksasin, että porkkanaa ei ainakaan ruukata esikasvatella vaan kylvää suoraan maahan, hups. Suosittelisin siis noudattamaan ohjeita.

Siemenpusseissa on takana infoa milloin siemenet täytyy esikasvattaa, milloin ne laitetaan maahan ja koska ne kukkivat tai tuottavat satoa. Siellä kerrotaan myös millaiseen syvyyteen ne kylvetään ja kuinka paljon tilaa ne tarvitsevat kasvaakseen. Porkkanan siemenet olivat niin minipieniä, että niitä ropsautimme useamman samaan koloon, koska ajattelin etteivät ne idä kaikki kuitenkaan. Näyttäisi siltä että olin väärässä. Vain aika näyttää miten tämä ahnehtiminen kostautuu.

Me kylvimme siemenet Kärkkäiseltä ostettuun esikasvatuslaatikkoon turveruukkuihin ja Kekkilän taimimultaan. Kasvatuslaatikossa oli mukana kaikki mitä tarvitaan ja ilmeisesti nämä turveruukut voi sitten törkätä taimineen suoraan maahan tai mihin ikinä päätyvätkään. Tikkuihin merkkasin mitä olimme kylväneet, kastelin ja asetin kannen päälle. Kasvatuslaatikon sijoitin keittiön pöydälle, joka on valoisimpia paikkoja meillä ja keskeinen sijainti esimerkiksi kasvun seuraamista ja kastelua ajatellen. 

isosamettikukka_esikasvatus

esikasvatuslaatikko


Kauanko itämisessä kestää?


Alle viikossa pilkistivät ensimmäiset vihreät mullan seasta - isosamettikukat ja porkkanat. Kolmanneksi esiin nousivat tarhakehäkukat mutta chilit antoivat odottaa itseään. Ajattelin jo etteivät ne itäneet ollenkaan mutta sieltä ne nousivat reilu viikko kylvämisen jälkeen! Kantta pidin laatikon päällä pikkuisen liian pitkään, sillä aurinkoisella paikalla märkä multa osoitti homehtumisen merkkejä hyvin nopeasti. Ongelma näytti korjaantuvan pelkästään sillä, että otin kannen pois. Kohtahan nuo taimet saisi varmaankin koulia ravinteikkaampaan multaan ja varsinaisiin ruukkuihin tai laatikoihin kasvamaan.

Vinkki viitoseni kuuluu näin: pidä kantta päällä vain siihen asti kunnes taimet kurkistavat mullasta. Jos laatikko on suorassa auringonpaisteessa pidä erityisen hyvää huolta siitä, että multa ei pääse kuivahtamaan, sillä juuri itäneet taimet ovat tosi herkkiä. Minä onnistuin yhden isosamettikukan taimen nujertamaan kun pidin suorassa auringonvalossa ja laistin kastelun. Minä kastelin päivittäin suoraan multaan ja lisäksi sumuttelin taimia, vaikutti olevan toimiva kombo.

taimien_esikasvatus-2
Pikkuisia porkkanansiemeniä taisi vahingossa eksyä isosamettikukalle tarkoitettuun ruukkuunkin.

esikasvatuslaatikko_viikko_kaksi

 

Mitä maksaa?

 

Projektin kokonaiskustannukset jäävät melko pieniksi. 10L säkki taimimultaa maksoi 3.70e ja esikasvatuslaatikko 5.90e. Ostamamme siemenet kustansivat yhteensä 11.20e emmekä edes valinneet halvimpia vaan otimme rohkeasti luomuakin. Kaikkia tarvikkeita kului vain vähän eli useampiakin kylvöjä tekee samalla rahalla. Nämähän voi vaikka jakaa useamman perheen kesken ja kylvää porukalla :D Kaikenkaikkiaan rahallista panostusta vaadittiin 20.80 euroa.

Lapset ovat seuranneet suurella mielenkiinnolla kylvämiensä siementen kasvamista. Minä uskon, että näin he oppivat ymmärtämään ihan käytännössä mitä kaikkea tarvitaan, jotta siemen itää ja kasvi pääsee kasvamaan. Tästä on piisannut puhetta muutoinkin kuin kasvatuslaatikon äärellä, ja ollaan ihmetelty luontoa selvästi enemmän kuin aiempina vuosina. Lapsille oli myös tärkeää saada nimetä omat kasvinsa ja nimikkokukkansa he saavat myös itse koulia jahka ensin selvitän koska on oikea aika. Toivottavasti näistä riittää iloa koko tulevaksi kesäksi!

Oletko sinä koskaan esikasvattanut taimia? Onnistuitko? Voisitko ajatella tekeväsi jotain tällaista lasten kanssa?

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Henkselihame ja frillapaita

Pikkusiskon mekkohylly suorastaan pursuilee. On frillamekkoa, taskumekkoa, kellohelmamekkoa, collegemekkoa, yksiväristä ja kuviollista.. mutta hameita hänellä ei ole ollut kuin yksi. Kun henkselihameiden buumi valtasi lastenvaateharrastajat niin ompelijoiden kuin valmisvaatteiden ostajien keskuudessa minäkin halusin omani. Toteutuksessa sitten perinteisesti kesti vähän pidempään.

 Pikkusiskon kaapissa oli pitkään vain yksi hame - KappAhlin tyllihame, jota pidettiin varattuna parempaan menoon. Joskus ompelin neitokaiselle Gugguun ballerina- hameen tyylisen laskoshameen. Siitä tuli aivan liian suuri ja se muuttikin ystävän isokokoisemman lapsen vaatekaappiin. Aivan vasta FB:n kirppiksellä silmiin osui juurikin tuo linkkaamani Gugguun hame ja ostin sen. Sen kaveriksi sitten sain aikaiseksi ommeltua henkselihameenkin.

Homma oli kaavan puolesta yksinkertainen. Hameeseen piirsin kellohelman Unelmallisen ohjeella ja silmämääräisesti arvioiden leikkasin vyötärökaitaleen ja henkselit sekä koristerusetin taakse. Halusin hameen olevan takaa pidempi mutta tein juuri sen virheen, jota leikatessani muka niin huolellisesti varoin. Leikkasin takakappaleen niin, että se oli keskeltä takaa saman mittainen kuin edestäkin mutta sitten ne "välimatkat" sivuille tekivät mutkat alaspäin. Äh! Myöhäisen ajankohdan leikkuut eivät näemmä sovi yhteen ajattelun kanssa. Kangas hameessa on muistaakseni Kärkkäiseltä ostettua harmaata trikoota, joka joustaa ärsyttävän vähän mutta on sävyltään mukava keskiharmaa.

henkselihame_ja_frillapaita2henkselihame_ja_frillapaita4
henkselimekko_ja_frillapaita1henkselihame_ja_frillapaita3

Paidan kaavassa en ottanut riskejä. Leikkasin ompeluystävältä saadusta raikkaasta raitatrikoosta takaa pidemmän paidan samalla kaavalla, millä olen tehnyt tämän paidantämän paidan ja tämän mekon. Monikäyttöinen kaava siis ja isontamisen tietysti hoidan ammattimaisesti leikkaamalla reilut saumanvarat tai siirtämällä kaavaa hieman keskiviivalta, heh. Frillat lainasin Cocoon dressistä, joka vilahtaa täällä. Paidasta tuli tosi hyvä ja tuollainen pirteä raita sopii hyvin sekä malliin että mallille.

Ei olisi haitannut vaikka olisin hameen helmaa jatkanut hieman pidemmäksi, aavistuksen höllännyt olkaimia ja tehnyt taakse suuremman rusetin. Nämä seikat eivät kuitenkaan haitanneet Pikkusiskoa itseään tippaakaan, kun hän pyörähteli kameralle helmat hulmuten (ja pikkarit vilkkuen! Tästä syystä en voinut pyörähtelykuvia tähän postaukseenkaan laittaa). On se ihanaa, kun lapsi onnellisena ottaa äidin ompelemat vaatteet vastaan. Sekin tulee ajan myötä muuttumaan, otan siis ilon irti nyt.



henkselihame_ja_frillapaita5





Mitäpä sinä olet ommellut viimeksi?

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Kolmevuotiaan neuvola ja muita kuulumisia

Meidän pahnanpohjimmaisemme, kuopuksemme, perheemme pienin. Ja silti jo kolmevuotias! Pikkuveli on herkkä, huumorintajuinen ja täynnä rakkautta. Hän on sinisilmäinen ja vaaleatukkainen, pohdiskeleva ja puhelias. Ystäväni on kerran kiteyttänyt lapsen olemuksen näin: surusilmä ja vilpertti samassa paketissa! Minusta kuvaus osui nappiin. Tänään kerron hieman kolmevuotiaamme neuvolakäynnistä ja muista kuulumisista.




Kuopuksemme muistutti Muumien Nuuskamuikkusta jo melko pienenä vauvana. Hän tuntui tarkkailevan tilanteita aivan erityisellä tavalla ja muun maailman rytmiin sulautuminen tuntui ajoittain mahdottomalta tehtävältä. Vähän kuten vuodenaikojen ja oman mielensä mukaan vapaana vaeltelevan Nuuskamuikkusenkin.

Viimeisen vuoden aikana Pikkuvelistä on kuitenkin kuoriutunut aivan ehta pikkupoika! Siis siinä perinteisessä ja stereotyyppisessä mielessä. Pikkuautoilla päristelevä, mitä milloinkin miekkanaan käyttävä, "haa!"-taisteluhuutoja viljelevä, nenästään räkäklönttejä kaiveleva ja pippelijutuilla itseään viihdyttävä miehen alku. Nuuskamuikkusmainen olemus ei silti ole kadonnut. Se heijastuu Pikkuvelin tavassa tarkastella ympäröivää maailmaa ja omaa suhdettansa siihen. 


Millainen kolmevuotias meillä asuu?



Pikkuveli on ennen kaikkea herkkä ja hitaastilämpiävä kaveri. Hän uppoutuu omiin leikkeihinsä pitkiksikin ajoiksi ja jaksaa keskittyä sorminäppäryyttä vaativiin Lego- rakenteluihin ikäisekseen tosi hyvin. Hän on motoriikaltaan ketterä mutta äidin huojennukseksi kuitenkin varovainen. Pikkuveli tunnistaa värit, luettelee numerot jo ainakin kymmeneen asti, laskee asioita ja tunnistaa kirjaimia. Hän puhuu paljon ja selkeästi, muodostaa pitkiäkin lauseita ja äänteistä puuttuu enää r. 

Hän tarvitsee paljon läheisyyttä ja hakeutuukin tosi usein syliin. Hän rakastaa lukea kirjoja, itse kehitellen omaa tarinaa, tai kuunnellen jonkun muun lukemista. Hän on huumorintajuinen, helposti innostuva ja herkästi reagoiva lapsi - ilostuu ja tulistuu hyvinkin pienistä asioista. 

Lemppariasioita ovat kirjojen lisäksi palapelit, lautapelit, autoleikit, dinosaurukset ja legot (Star Wars, Ninjago ja City erityisesti). Roolileikit ovat nekin alkaneet kiinnostamaan. Pelkoja ollaan käsitelty paljon ja unet ovat aika-ajoin melkoisen levottomia painajaisten vuoksi. Laulaminen, musiikin kuunteleminen tai tuottaminen, riimittely, lorut ja laululeikit ovat kaikki Pikkuvelin mielestä hauskaa ajanvietettä.


Omatoimisuutta ja itsenäistymistä

 

Pikkuveli osaa jo pukea hienosti itse, mutta itsenäistymisvaihe (tunnetaan myöskin tahto- ja uhmaikänä) ilmeisesti tuntuu nimenomaan jaloissa, sillä usein ne alkavat käydä kuin vanha Singeri ympäri taloa kun täytyisi pukeutua. Hermo tuntuu olevan pinnassa ja välillä olo on kuin pomminpurkajalla - sitä varoo katkaisemasta väärää johtoa melkein kuin oma henki olisi siitä kiinni. Rauhoittuminen tunnemyrskystä on vaikeaa ja sellaisen tyynnyttely hoitopäivän jälkeen voi nielaista isonkin osan perheen yhteisestä ajasta.

Kuivaksiopettelusta kirjoitin täällä. Se on edennyt nyt siihen vaiheeseen ettei ulos mennessä enää laiteta vaippaa ollenkaan. Päiväunillekaan vaippaa ei tarvitse laittaa, jos yhteistyö onnistuu wc- käynnin merkeissä. Huomasin, että päiväkodissakin oli vaippalokero tyhjentynyt eikä uusia ole pyydetty tuomaan. Siis hyvin pyyhkii sielläkin! Yövaipasta ei vielä olla päästy eroon mutta se ei ole enää mistään muusta kiinni kuin omasta riskinottokyvystä. Pissapyykki keskellä yötä ei houkuta sitten yhtään! Sen todennäköisyys on kyllä tosi pieni, sillä Pikkuveli meni yölläkin reippaasti itse potalle.


3- vuotis neuvola

 

Helmikuussa kävimme neuvolassa ja siellä kaikki oli kuten pitääkin.  Neuvolakäynti jännitti hieman mutta mukana ollut Pikkusisko (joka on Pikkuvelille kylläkin isosisko) lievitti ahdistusta ja toimi esiliinana. Terveydenhoitajan vastaanotolla jää murtui sillä, että siskon kanssa palloa kopitellessaan Pikkuveli onnistui vahingossa pompauttamaan suurta rantapalloa päällään.

Pallonkäsittelytaitojen lisäksi myös juoksemiset ja hyppelyt tuli esiteltyä leikin lomassa ja testitkin menivät hienosti. Torni rakentui, värilajittelu onnistui ja sukan kuva löytyi tukan ja kukan välistä. Pikkuveli kasvaa omalla käyrällään tasaisesti. Pituutta oli vuodessa tullut tasan 9cm ja painoa 2,2kg lisää.

kolmevuotiaan_mitat
Pituutta on tällä hetkellä 97,3cm ja painoa 14,5kg


kolmevuotiaan_neuvolakuulumiset

perhepääsiäinen1
Pikkuveli on tosi ylpeä itse tekemistään asioista, kuten tästä symppiksestä rairuohosta



 

Päiväkotielämää

 

Sopeutuminen päiväkotiin oli hankalaa ja kotiutumisprosessi eteni hitaasti. Pikkuveli kävi pitkään hoidossa vain maanantait ja tiistait. Hoitopäivät olivat pakkopullaa, hän vetäytyi ryhmästä ja leikki vain itsekseen, kertoi hieman pelkäävänsä ryhmänsä pienimpiä ja henkilökunnan kanssa pohdiskeltiin esimerkiksi uloslähtötilanteiden helpottamista siten, että Pikkuveli menisi viimeisenä pukemaan, kun lähtöhässäkkä tuntui häntä ahdistavan. Kun sittemmin vaihdoimme nelipäiväiseen hoitoviikkoon, kaikki helpotti. Hän hitsautui osaksi ryhmää, sai kavereita joista puhuu kotona paljon, ei arastele enää ketään hoitokaveria ja uskaltaa kuulemma jo pitää puolensa aika äänekkäästikin :D

Päiväkotiympäristö on hänelle selvästi kuormittava paikka. Hän osaa kuitenkin hienosti itse tunnistaa hoitoväsymystään, ja usein kertookin, että hoitopäivä oli mukava mutta raskas. Olemme pyrkineet rauhoittamaan elämämme niin, että hoitopäivinä ilta-aktiviteetteja olisi minimaalisesti ja se on toiminut hyvin. Harrastuksia meidän kolmevuotias ei vielä kaipaa.


Nukkuminen ja päivärytmi

 

Nukkumisasiat ovat Pikkuvelin kohdalla olleet aina enemmän tai vähemmän ongelmaiset. Hän on aina ollut huono nukkumaan ja tuntuu että yhden ongelman ratketessa ilmaantuu jostain toinen.

Me nukuttiin perhepedissä Pikkuvelin kohdalla kaikista pisimpään mutta sitten alkoi näyttämään sille ettei kolmen hengen sängyssä nukkunut kukaan. Silloin Pikkuveli siirtyi Pikkusiskon kanssa omaan huoneeseen ja omaan sänkyynsä nukkumaan. Se osoittautui monessakin mielessä oikeaksi ja hyväksi ratkaisuksi vaikka ei ollutkaan millään muotoa helposti toteutettava muutos. 

Vuosien varrella kohtaamiamme ongelmia ovat olleet muun muassa nukahtaminen, unessa pysyminen, uudelleen nukahtaminen, herääminen toivottuun aikaan (eli ei esimerkiksi viideltä aamulla) ja kaikki pienet nyanssit liittyen edellämainittuihin. Meidän muksut ovat mestareita venyttämään nukkumaanmenoa ja ujuttamaan iltaan kaikenmoisia ylimääräisiä rutiineja, joita sitten kovalla työllä myöhemmin karsitaan. Tällä hetkellä nukkumiseen vaikuttavia asioita ovat nukahtamisen vaikeus ja painajaiset.

Pääsääntöisesti Pikkuveli nukkuu omassa sängyssään koko yön. Useimmiten yöt sujuvat heräilemättä mutta ylikuormittuminen tai jännittävät asiat vaikuttavat uniin helposti. Eilen oli hoitopäivän päälle kirjastoreissu ja Pikkuveli heräilikin sitten monen monta kertaa yön aikana. Yön aikana tulee unta kupoliin nukahtamisajasta riippuen noin 9-11 tuntia. Päikkäriaika siihen lisättynä tekee vuorokausisaaliiksi noin 10-12,5 tuntia.


Ruokaileminen

 

Olemme pitäneet kaikkien lasten kanssa samaa linjaa: ei ole pakko syödä (saati tykätä) mutta maistaa pitää aina. Pikkuveli on selvästi nirsompi kotona kuin päiväkodissa, jossa henkilökunta kehuu lapsen hyvää ruokahalua. Pikkuvelin lemppariruoat sisältävät makkaraa tai nakkia mutta nyttemmin on maistunut meidän vanhempien iloksi myös kana. Kasviksia tarjotaan sinnikkäästi vaikka menekkiä syntyykin lähinnä paprikan, kurkun, vesimelonin ja porkkanan osalta. 

Aterimia Pikkuveli kyllä osaa käyttää mutta aika usein turvautuu sormiruokailuun. Ollaankin yritetty nyt muistutella ruokailuvälineiden käytöstä. Hävitin vastikään meidän taloudesta vanhoja muoviastioita, kuppeja sekä rasioita ja siinä rytäkässä pistin pois myös muovimukit. Päättelin kolmevuotiaan olevan kyllin kypsä juomaan lasista, mutta tätä harjoitteluvaihetta varten ostin kuitenkin jotain halpoja laseja.

millainen_on_meidan_kolmevuotias





kolmevuotiaan_neuvola  
Kolmevuotias Pikkuveli on iso mutta kuitenkin vielä pieni. Hän osaa jo vaikka mitä mutta tahtoa tehdä itse on silti enemmän kuin taitoa toteuttaa ne. Pikkuveli harjoittelee uusia kykyjä ahkerasti, ja imee ympäristöstään uusia asioita kuin sieni (kirosanat nyt esimerkiksi..). Kolmevuotias on parhaimmillaan touhukas ja helposti motivoitava apulainen mutta pahimmillaan koko perheen hermoja raastava huutaja, joka haluaa iltapalaksi kauraleipää mutta ei ainakaan kauraleipää :D

Kuulostaako tutulle?